7 tunnin unet viikonloppuna ovat ehdottomasti liian vähän, mutta minkäs teet. Vaikka kuinka yrittäisit nukkua, heräät lopulta kuitenkin jumalattomaan kuumuuteen tai siihen meteliin, joka syntyy, kun porukat on päästetty mellastamaan keittiöön ennen kello kymmentä. Kesän ja perheen haittapuolet.

Mutta väsymys ei haittaa, kun sain kuulla, että siskoni ja her poikaystävä (käytän heistä yhteisnimitystä kantti, voitte pohtia miksi) saivat vihdoin itselleen asunnon! Wipii, sillä se tarkoittaa, että meikä pääsee paremmille pinta-aloille. Minun nykyinen kämppäni kun... se on sanalla sanottuna pikkuruinen. Oikeasti. Tiedän ihmisiä joilla on isompi vessa, kuin se koppi jossa minä ja rattukset punkkaamme. Uuteen huoneeseeni saan vihdoin myös kunnonkokoisen sängyn, ah autuutta.

Vaikka pääsenkin muuttamaan vasta heinäkuun puolella, olen jo ehtinyt miettimään uuden valtakuntani värimaailman ja sisustuksen. Kun nykyisessä hallitsee vihreä, päätin, että violetti sopii loistavasti vallankumouksen väriksi. Kaksi seinää violetilla ja kaksi valkoisella. Hih.

Tässä vähän fotoa nykyisestä boxistani.

Tarkempi kuva leffalipuista, jotakuta kumminkin kiinnostaa.

 

Ja sitten vähän surullisempaa asiaa. Tänään on erään viime syksynä kuolleen kaverini syntymäpäivä. Ihan kummallinen olo. Se on hassua, ei me oltu edes sen läheisempiä, kunhan kavereita vaan, mutta silti toisen poismeno sattuu edelleen. Johtuukohan se siitä, että tämä poika oli niin uskomattoman positiivinen ja mahtava tyyppi? Ei sellaisilla ihmisille koskaan uskois käyvän mitään. Mutta joo, olen kieltäytynyt suremasta. Haluan uskoa ja uskonkin, että hän on viettämässä synttäreitään jossain, missä on vahvaa viinaa eikä lainkaan krapulaa.

Tässä pieni runonen, jonka kirjoitin aiheeseen liittyen.

Pakkaskukkasia

Sunnuntaina horisontti selkeni uudelleen

Heinät yrittivät nostaa itsensä maasta

Kynttilät sytytettiin, silmät kuivattiin

Naurun väistyttyä pakkanen saapui

Jätti kukkasensa ikkunaan

Suruvalittelunsa huurteiseen nurmikkoon

Perhonenkin kuoli eteiseen.

Päivän idoli: Martti, elokuvasta Autot. "Nyt mä tiedän et mä valitsin oikein - mun parhaan kamun"